Jotain meistä

Saija

Asustelen puolisoni kanssa rintamamiestalossa Nokialla, jonka pihaan on aidattu alue, jossa kahdella koirallani on tilaa temmeltää. No, eiväthän nuo norwichit siellä temmellä kuin silloin, kun joku oman perheen jäsen on paikalla :-)

Miehelläni on ollut lapsuuskodissaan  aina koiria, mutta itse pääsin toteuttamaan haaveen omasta koirasta vasta aikuisiällä hankkiessamme staffordshirenbullterrieri Spinon (Scarface Spinoza). Perheen kasvaessa ja koiran vanhetessa halusimme hankkia sille kaveriksi toisen koiran. Norwichinterrieriin päädyimme, koska koimme, että siinä on sopivasti ison koiran egoa, terrieri kun on, mutta silti siinä on sopivan pieni koko lastenkin sitä hallita. Olemme olleet valintaamme todella tyytyväisiä!



Kantanarttumme Hile uimareissulla - Norwichi ei mielellään ui,
korkeintaan kastelee tassut, mutta hätä keinot keksii :-)

Milla

Sain ensimmäisen koirani, Hileen, 14-vuotiaana ja sen myötä "Norwichinterrieritartunnan". Muuttaessani omaan kotiin en pystynyt kuvittelemaan elämääni ilman nelijalkaista ystävää. Tällä hetkellä asun myöskin Nokialla ja luonani oleilee kaksi norwichia, äiti Minta ja sen tytär Malla.

Kävin kasvattajan peruskurssin 2020 ja sen myötä tulin virallisestikin mukaan kasvatustoimintaan.